Debian GNU/Linux 2.2 asennusohje Motorola 680x0
Luku 4 Kiintolevyn levyosiot

4.1 Taustaa

Levyosiot tarkoittavat levyn jakamista osiin. Jokainen osa on jaon jälkeen riippumaton muista. Tätä voi verrata seinien pystyttämiseen talossa; jos lisäät huonekaluja yhteen huoneeseen se ei vaikuta muihin huoneisiin.

Mikäli koneessasi on jo käyttöjärjestelmä (Windows95, Windows NT, OS/2, MacOS, Solaris, FreeBSD) ja haluat tunkea Linuxin samalle kiintolevylle, joudut luultavasti tekemään levyosiot (disk partitions) uudestaan. Yleisesti ottaen, mikäli muutetaan levyosiota jossa jo on tiedostojärjestelmä, tuhotaan samalla kaikki levyosiolla ollut tieto. Tästä syystä pitäisi aina tehdä varmuuskopio ennen kuin levyosioihin kosketaan. Käytetään taas vertausta talosta ja seinistä: jos siirrät seinää, kantaisit varmaan kaikki huonekalut pois tieltä ettet riko niitä (tai seinää).

GNU/Linux tarvitsee ainakin yhden levyosion itselleen. Yhdessä levyosiossa voi olla koko käyttöjärjestelmä, sovellukset ja henkilökohtaiset tiedostot. Useimpien mielestä myös sivutus-osio (swap)[3] on välttämätön, vaikka tämä ei välttämättä pidäkään paikkaansa. "Swap" on käyttöjärjestelmän työtilaa, sen avulla järjestelmä voi käyttää halpaa levytila "näennäismuistina" (virtual memory). Sijoittamalla sivutusalueen omaan levyosioonsa Linux voi käyttää sitä huomattavasti tehokkaammin (on mahdollista pakottaa Linux käyttämään tavallista tiedostoa sivutusalueena, mutta sitä ei suositella).

Useimmat haluavat kuitenkin GNU/Linux:lle enemmän kuin pienimmän mahdollisen määrän levyosioita. On kaksi syytä jakaa tiedostojärjestelmä useaan pienempään levyosioon. Ensimmäinen on turvallisuus. Jos tiedostojärjestelmä sattuu turmeltumaan, vaikutus yleensä rajoittuu yhteen levyosioon. Näin ollen pitää korvata (varmuuskopioilta joita olet huolellisesti tehnyt) vain osa järjestelmästä. Ainakin on syytä harkita juuriosion "root partition" luomista. Tässä osiossa on järjestelmän välttämättömimmät osat. Mikäli mitkä muut osiot tahansa turmeltuvat, voit silti käynnistää GNU/Linuxin korjataksesi järjestelmän. Näin voi välttää järjestelmän asentamisen alusta alkaen.

Toinen syy on yleensä tärkeämpi yrityskäytössä, mutta on enemmänkin riippuvainen koneen käyttötarkoituksesta. Olettakaamme jonkin ohjelman pillastuvan ja ryhtyvän täyttämään levyä. Mikäli ongelman aiheuttavalla prosessilla on pääkäyttäjän oikeudet (root privileges, järjestelmä varaa osan levystä vain pääkäyttäjälle), voi levy äkkiä täyttyä. Tämä ei ole hyvä juttu, koska käyttöjärjestelmän on käytettävä tiedostoja (sivutusalueen lisäksi) moneen tarkoitukseen. Pulma ei edes välttämättä ole paikallista alkuperää. Esimerkiksi roskaposti (spam) voi helpostikin täyttää levyosion. Käyttämällä useita levyosioita suojataan järjestelmä monilta tämänkaltaisilta ongelmilta. Jos käytetään sähköpostia vielä esimerkkinä, sijoittamalla /var/spool/mail omalle levyosiolleen suurin osa järjestelmästä toimii roskapostista huolimatta.

Ainoa oikeasti harmillinen piirre useiden levyosioiden käytössä on, että etukäteen on vaikea tietää mitkä tarpeet ovat. Mikäli levyosio on liian pieni on joko asennettava järjestelmä uudestaan tai jatkuvasti siirreltävä tiedostoja jotta liian pieneen osioon saadaan tilaa. Toisaalta, mikäli levyosio on liian iso, menee hukkaan levytilaa jota voitaisiin käyttää muualla. Levy on nykyään halpaa, mutta miksi viskoa rahaa menemään?

4.2 Järjestelmän suunniteltu käyttötarkoitus

On tärkeää päättää minkälaista laitteistoa olet tekemässä. Tästä määräytyy levytilan tarve ja se miten kiintolevyjen osiot kannattaa tehdä.

Debian tarjoaa muutaman oletusarvoisen "malliasennuksen" ("Profile", katso Valitse malliasennnus, Kohta 7.19) helpottamaan valintaa. Malliasennukset ovat ohjelmapakettien joukkoja. Joukkoon kuuluvat ohjelmapaketit merkitään automaattisesti asennettaviksi.

Jokaiseen yksittäiseen malliasennukseen liittyy valmiiksi asennetun järjestelmän koko. Vaikka et käyttäisikään näitä malliasennuksia, ovat edempänä esitetyt tiedot tärkeitä antamaan osviittaa levyosioiden koosta.

Seuraavat ovat joitakin malliasennuksista (tai itse keksittyjä) kokoineen:

Server_std

Tämä on pieni palvelinkoneen malliasennus, käyttökelpoinen riisuttuna palvelimena jossa ei ole paljoakaan hienouksia käyttäjille. Siinä on FTP-palvelin, webbipalvelin, DNS, NIS ja POP. Levytilaa käytetään noin 50MB ohjelmistoihin; palvelinohjelmien datan vaatimaa levytilaa ei ole laskettu mukaan.

Dialup

Tavanomainen työasema, mukana X Window, graafisia sovelluksia, ääni, tekstureita jne. Levytilaa kuluu yhteensä noin 500MB.

Work_std

Riisutumpi työasema, ilman X Window:ta ja X-sovelluksia. Mahdollisesti sopiva läppäriin tai kannettavaan tietokoneeseen. Levytilan tarve on noin 140Mb. (Huomautus: eräällä tämän ohjeen kirjoittajista on varsin yksinkertainen läppärikokoonpano X11:n kanssa, noin 100MB.)

Devel_comp

Työasemakokoonpano, jossa kaikki ohjelmistonkehitystyökalut kuten Perl, C, C++ jne. Mikäli lisätään X11 ja muutamia muita ohjelmistopaketteja, pitää varautua noin 475MB levytilaan tämänkaltaiselle koneelle.

Muista etteivät yllä mainitut levytilan käytöt huomioi muita tiedostoja joita yleensä koneissa on, kuten käyttäjien tiedostot, sähköpostit ja muu data. On parasta varata levytilaa runsaasti omille tiedostoille ja datalle. Erityisesti Debianin /var-osio sisältää paljon tilatietoa. dpkg-tiedostot (tieto kaikista asennetuista paketeista) voivat helposti viedä 20MB; logit ja muut huomioiden pitäisi varata ainakin 50MB /var:lle.

4.3 Laitenimet Linuxissa

Linuxin levyjen ja levyosioiden nimet ovat erilaiset kuin muissa käyttöjärjestelmissä. Levyosioita tehtäessä on tiedettävä Linuxin käyttämät nimet. Tässä on nimeämiskäytännön perusteet:

• Ensimmäinen levykeasema on /dev/fd0.
• Toinen levykeasema on /dev/fd1
• Ensimmäinen SCSI-levy (SCSI ID pienin) on /dev/sda.
• Toinen SCSI-levy on /dev/sdb ja niin edelleen.
• Ensimmäinen SCSI CD-ROM asema on /dev/scd0, tunnetaan myös nimellä /dev/sr0
• IDE-ohjaimen "primary" liitännässä oleva master levy on /dev/hda
• IDE-ohjaimen "primary" liitännässä oleva slave levy on /dev/hdb
• "Secondary" IDE-ohjaimessa olevat master ja slave -levyt ovat vastaavasti /dev/hdc ja /dev/hdd. Uusissa IDE-ohjaimissa saattaa olla kaksi kanavaa, jolloin ne toimivat kuin kaksi ohjainta.
• The first ASCI devices is named ``/dev/ada'', the second is named ``/dev/adb''.

Kunkin levyn osioihin viitataan lisäämällä kymmenjärjestelmän numero levy nimeen: /dev/sda1 ja /dev/sda2 tarkoittavat ensimmäistä ja toista levyosiota järjestelmän ensimmäisellä SCSI-levyllä.

Tässä esimerkki elävästä elämästä. Olettakaamme järjestelmässä olevan 2 SCSI-levyä, yksi SCSI-osoitteessa (SCSI ID) 2 ja toinen SCSI-osoitteessa 4. Ensimmäinen levy (osoitteessa 2) on siten nimeltään sda ja toinen sdb. Jos sda -levyllä on 5 levyosiota (2 primary ja 3 logical), ne ovat nimeltään sda1, sda2, sda5, sda6 ja sda7 (koska loogisten osioiden numerointi alkaa 5:stä). Samalla tavalla nimetään sdb -levy ja sen osiot.

Huomaa: mikäli on kaksi SCSI-ohjainta (SCSI host bus adapters), levyjen järjestys saattaa olla sekava. Paras ratkaisu tässä tapauksessa on katsoa käynnistyksen ilmoituksia, olettaen että tiedät levyjen mallit.

4.4 Suositus levyosioiden tekemiseen

Kuten edellä kuvattiin, kannattaisi ehdottomasti olla erillinen pieni juuriosio ja suurempi /usr levyosio, mikäli levyllä vain on tilaa. Esimerkkejä on edempänä. Useimmille käyttäjille riittää aluksi mainitut kaksi levyosiota, erityisesti mikäli käytössä on yksi pieni levy, koska jakaminen useisiin osioihin saattaa tuhlata tilaa.

Joissakin tapauksissa saatetaan tarvita erillinen /usr/local -osio mikäli on aikomus asentaa useita ohjelmia jotka eivät tule Debian levitysversion mukana. Mikäli koneesta tulee sähköpostipalvelin, saattaa olla tarpeen luoda /var/spool/mail erillisenä osiona. Usein on hyvä ajatus sijoittaa /tmp omalle levyosiolleen, esimerkiksi 20 tai 32MB kokoisena. Mikäli asennat palvelinkonetta jossa on paljon käyttäjätunnuksia, on erillinen iso /home osio yleensä eduksi. Ylipäätään levyosiot vaihtelevat konekohtaisesti käyttötarkoituksesta riippuen.

Hyvin monimutkaisiin tilanteisiin on syytä lukea Multi Disk HOWTO. Tuo ohje sisältää yksityiskohtaista tieto joka enimmäkseen kiinnostanee Internetpalveluntarjoajia ja palvelinkoneiden pystyttäjiä.

Mitä tulee sivutus-osion kokoon, asiasta ollaan montaa mieltä. Yksi peukalosääntö joka toimii hyvin on käyttää sivutukseen yhtä paljon levytilaa kuin on keskusmuistia, vaikkakaan ei taida olla hyötyä yli 64MB:n sivutus-osiosta useimmisssa käyttötarkoituksissa. Se ei myöskään pitäisi olla pienempi kuin 16MB useimmissa tapauksissa. Näihin sääntöihin on tietysti poikkeuksia. Mikäli yrität ratkaista 10000 yhtälön yhtälöryhmää koneessa jossa on 256MB keskusmuistia, saatat tarvita Gigatavun verran (tai enemmänkin) sivutustilaa. On the other hand, Atari Falcons and Macs feel pain when swapping, so instead of making a large swap partition, get as much RAM as possible.

4.5 Esimerkkejä

Esimerkiksi kirjoittajan kotikoneessa on 32MB keskusmuistia ja 1,7GB:n IDE-levy /dev/hda. 500MB:n DOS osio on /dev/hda1 (olisi pitänyt pistää 200MB kun ei sitä koskaan käytetä)[Joo joo, niin ne kaikki sanoo. Suom. huom.]. 32MB:n sivutus-osio on /dev/hda3 ja loput (noin 1,2GB /dev/hda2) on Linux osiota.

4.6 Levyosioiden teko ennen asennusta

Levyosiot voi tehdä joko ennen Debianin asennusta tai asennuksen aikana. Mikäli koneessa käytetään vain Debiania, pitäisi levyosiot tehdä asennuksen yhteydessä (``Tee kiintolevylle levyosiot'', Kohta 7.5). Mikäli koneessa on enemmän kuin yksi käyttöjärjestelmä, pitäisi yleensä tehdä kunkin käyttöjärjestelmän levyosiot käyttöjärjestelmän omilla työkaluilla.

The following sections contain information regarding partitioning in your native operating system prior to installation. Note that you'll have to map between how your existing operating system references partition names and how Linux names partitions; see Laitenimet Linuxissa, Kohta 4.3.

4.6.1 Partitioning in AmigaOS

If you are running AmigaOS, you can use the HDToolBox program to partition your disk prior to installation. Here's how:

1. Start HDToolBox, select the disk you want to use, click on the ``Partition Drive'' button and select or create the partition you want to use as the Debian root filesystem.
2. Next, you need to enable the ``Advanced options'' and change the following items under ``Change'':

   • set the filesystem to ``Custom Filesystem'' or ``Reserved Filesystem'' (the label which is shown depends on version of HDToolBox you have installed)
   • set the identifier to 0x4c4e5800 (this is the hexadecimal equivalent of ``LNX\0'')
   • disable the ``Auto-mount this partition'' checkbox
   • disable ``Custom Bootcode''
   • set the ``Reserved blocks at'' settings to 2 for start and 0 for end
3. If you are making more than one Linux partition, go ahead and create the additional partitions, just as above.
4. After having done this, select a partition that is to be used as a swap partition, and repeat the same steps as above, but set the identifier to 0x53575000 instead (this represents "SWP\0" in ASCII).
5. Write down the Linux partition names for the root and swap filesystems you just created. See Laitenimet Linuxissa, Kohta 4.3 for more information on Linux partition naming.
6. Go back to the main window of HDToolBox and select ``Save changes to drive''. Think twice before actually clicking on ``Yes'' -- have you chosen the correct partitions? No important data could get lost now if you made a mistake? Then click ``OK''. If required, the Amiga will reboot after this.

4.6.2 Partitioning in Atari TOS

Atari partition IDs are three ASCII characters, use ``LNX'' for data and ``SWP'' for swap partitions. If using the low memory installation method, a small Minix partition is also needed (about 2 MB), for which the partition ID is ``MNX''. Failure to set the appropriate partition IDs not only prevents the Debian installation process from recognizing the partitions, but also results in TOS attempting to use the Linux partitions, which confuses the harddisk driver and renders the whole disk inaccessible.

There are a multitude of third party partitioning tools available (the Atari harddisk utility doesn't permit changing the partition ID); this manual cannot give detailed descriptions for all of them. The following description covers SCSITool (from Hard+Soft GmBH).

1. Start SCSITool and select the disk you want to partition (``Disk'' menu, item ``select'').
2. From the ``Partition'' menu, select either ``New'' to add new partitions or change the existing partition sizes, or ``Change'' to change one specific partition. Unless you have already created partitions with the right sizes and only want to change the partition ID, ``New'' is probably the best choice.
3. For the ``New'' choice, select ``existing'' in the dialog box prompting the initial settings. The next window shows a list of existing partitions which you can adjust using the scroll buttons, or by clicking in the bar graphs. The first column in the partition list is the partition type; just click on the text field to edit it. When you are finished changing partition settings, save the changes by leaving the window with the ``Ok'' button.

   For the ``Change'' option, select the partition to change in the selection list, and select ``other systems'' in the dialog box. The next window lists detailed information about the location of this partition, and lets you change the partition ID. Save changes by leaving the window with the ``Ok'' button.

4. Write down the Linux names for each of the partitions you created or changed for use with Linux -- see Laitenimet Linuxissa, Kohta 4.3.
5. Quit SCSITool using the ``Quit'' item from the ``File'' menu. The computer will reboot to make sure the changed partition table is used by TOS. If you changed any TOS/GEM partitions, they will be invalidated and have to be reinitialized (we told you to back up everything on the disk, didn't we?).

There is a partitioning tool for Linux/m68k called atari-fdisk in the installation system, but for now we recommend you partition your disk using a TOS partition editor or some disk tool. If your partition editor doesn't have an option to edit the partition type, you can do this crucial step at a later stage (from the booted temporary install ramdisk). SCSITool is only one of the partition editors we know of which supports selection of arbitrary partition types. There may be others; select the tool that suits your needs.

4.6.3 Partitioning in MacOS

Partitioning tools for Macintosh tested include HD SC Setup 7.3.5 (Apple), HDT 1.8 (FWB), SilverLining (LaCie), and DiskTool (Tim Endres, GPL). Full versions are required for HDT and SilverLining. The Apple tool requires a patch in order to recognize third-party disks (a description on how to patch HD SC Setup using ResEdit can be found at http://www.euronet.nl/users/ernstoud/patch.html).

The following recipe is for partition with Apple's HD SC Setup.

Whatever tool you use, the partition type has to be set to ``Apple_Unix_SVR2''. The partition names names need to be ``A/UX Root'', ``A/UX Root&Usr'' or ``A/UX Usr'' for data partitions; and ``A/UX swap'' for swap partitions. HD SC Setup will use the right names and type when creating A/UX partitions in a ``Custom'' partition scheme. Partitions are selected for deletion, creation or resizing using the mouse, the partition name and type can be selected from a list of predefined types. DiskTool can create A/UX type partitions but requires that the user type in the partition names manually. Descriptions for other tools are welcome.

FIXME: more can be gleaned from the Debian/Mac install guide